Oppimisen ytimeen!
Tarkkaavaisuuden
ongelmat ovat lisääntyneet viime vuosina. On perusteltua kysyä; onko tehokas
oppiminen ylipäätään mahdollista ilman tarkkaavaisuuden suuntaamista ja oikeata
vireystilaa?Luodaanpa katsaus kognitiivisiin
toimintoihin yleensä.
Vireys ja
tarkkaavaisuus ovat perustavaa laatua olevia kognitiivisia toimintoja ja
taitoja, jotka ovat kaiken oppimisen ytimessä. Ajattelu –ja muistitoiminnotkin harovat tyhjää ilman
tarkkaavaisuutta suhteessa opittavaan asiaan. Otteen muodostaa herpaantumaton tarkkaavaisuus ja aistien oikea vireystila. Tarkkaavaisuuden
ollessa kohdallaan koko toiminnanohjaus pelaa.
Tarkkaavaisuuden kehittämiseen on toki tarjolla erilaisia menetelmiä, mutta mitään viisasten kiveä ei ole vielä käännetty. Tarjolla on lääkkeitä, aivojumppaa, keskittymisen harjoituksia ym. Edelleen tarkkaavaisuushäiriöiden kuntoutusta on esim. kokeiltu ns. koutsi- ryhmissä, joissa tavoitteena on ollut mm. itse arvioinnin kautta oppia tunnistamaan omaa tarkkaamatonta käytöstään. (NMI –bulletin 3/2009. Koutsi -ryhmissä saavutettujen oppien siirtyminen luokkatyöskentelyyn oli kuitenkin vaihtelevaa.
Tarkkaavaisuuden kuntoutusryhmien vaihtelevat tulokset saatavatkin selittyä juuri sillä, että esim. ala-asteen ikäisen pojan pitää kiinnostua aidosti jostain pelistä tai lajista harrastaakseen sitä pitkäjänteisesti. Voi myös kysyä, ovatko alaluokkien pienten lasten neurologiset valmiudet tarpeeksi kehittyneet itsensä arvioimiseen?
Pelit, musiikki, käsityöt ja taiteet pitkäjännitteisyyden kehittäjänä.
Vanhastaan opettajat tietävät, että soitinten soittoa tai urheilulajeja, käsitöitä ja erilaisia taiteita harjoittelevat oppilaat ovat usein pystyviä keskittymään opetettavaan asiaan, kykeneviä harjoittelemaan opittua ja ottamaan vastaan ohjeita. He tietävät, että vaikeakin asia on mahdollista saavuttaa harjoittelun ja ponnistelun kautta.
Entäpä ne oppilaat, jotka eniten vihaavat juuri pitkäjänteistä harjoittelua. Miten saada heidät harrastamaan sitä? Joskus tällainen ”huijaus” saattaa onnistua, sillä monilla normaaliälyisillä mutta tarkkaavaisuudesta ja toiminnanohjauksen ongelmista kärsivillä lapsilla, on kuitenkin tarve näyttää että älli pelaa. Erityisesti pelit vetävät poikia. Shakkipeli antaa kielestä, musikaalisuudesta tai liikunnallisuudesta riisutun mahdollisuuden itsensä ilmaisuun.
Monet muutkin kuin toiminnanohjauksesta kärsivät erityisryhmät kuten cp-vammaiset, liikuntarajoitteiset, erityislahjakkaat ja sokeat voisivat hyötyä shakkipelin tarjoamasta oppimiskehyksestä, jos ohjausta pelin perustaitojen oppimiseen olisi heille tarjolla.
Shakkipelin oppimiskehys
Shakkipelin sisältämiä kognitioita on eritellyt ranskalainen kasvatustieteilijä Michel Noir, joka seurasi shakkikursseja seuranneita kursseja kolmen vuoden ajan ja vertasi tuloksia vastaavassa sosiaali- ekonomisessa viitekehyksessä eläviin oppilaisiin. Hän eritteli väitöskirjassaan (2001) seuraavia elementtejä, joita shakkipeli pitää sisällään.
Oppilaiden suoriutumisen arvioinnissa käytetyt kriteerit
|
Shakkikursseja seuranneiden oppilaiden tulokset keskiarvoon nähden
|
ongelmanratkaisutaidot
|
+ 32%
|
intuitiivisen reaktion itsesäätely
|
+ 50%
|
kielelliset valmiudet
|
+ 25%
|
keskittyminen
|
+ 50%
|
analysoinnin nopeus
|
+ 13%
|
muistikapasiteetti
|
+ 22%
|
Tarkkaavaisuuden
ja toiminnanohjauksen kannalta huomio kiinnittyy tämän tutkimuksen tuloksissa
huimaan intuitiivisen itsesäätelyn lisääntymiseen. Tarkkaavaisuuden
ydiongelmaksi on sekä aikuisilla että lapsilla tehtyjen tutkimusten perusteella
nostettu juuri käyttäytymisen inhibitioiden ongelmat. (NMI-bulletin 3/ 2009)
Näiden mukaan yksinkertaisen käyttäytymisen säätelyn ( kuten vuoron odottamisen, ylettömän puhumisen tai toiminnan tarpeen) kypsyminen edellyttää tarkkaavaisuuden ylläpitämistä ja toiminnanohjauksen taitojen kehittymistä. (NMI-bulletin 3/2009).
Yksinkertaisia shakkipelissä vaadittavia itsesäätelyn elementtejä ovat hiljaisuus pelin aikana, kosketetun nappulan siirtäminen (käsien hallinta), vastustajan siirron huomioiminen, peliajan kulumisen seuraaminen. Peliin kuuluu myös vastustajan kunnioittaminen, oikeudenmukaisuus, pettymysten sietäminen ja tietoisuus vastuullisuudesta omissa siirroissa; jos pelin häviää karkeaan virheeseen, ei voi syyttää toisia, säätä, sattumaa tai huonoa tuuria.
Silti shakkipelikään ei tuo kaikille” ihmeparannusta” tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen ongelmiin. Se voi kuitenkin kuntouttaa ja rikastaa lapsen tai nuoren elämää ja integroida hänet muuhun joukkoon.
Ryhmädynamiikan
ja etnisten suhteiden rakentaminen
Parhaimmillaan
shakki luo sillan eri sukupolvien, sukupuolten ja erilaisten etnisten ryhmien
välille. Kun kokonainen luokka saadaan pelaamaan shakkia, luodaan uusia
suhteiden verkostoja, jotka säteilevät muuhun oppimiseen parantuneena
luokkahenkenä, vähentyneenä kiusaamisena ja lisääntyneenä kouluviihtyvyytenä.
Oppimisen metakognitiiviset taidot saavat shakin kautta ”boostia”, joka näkyy
uskona omiin kykyihin oppia ja otteen saamisena omaan suoriutumiseen.
Olen pannut
merkille, että kaikissa opettamissani ryhmissä, erityisesti ylä-asteella ovat
myös etniset suhteet parantuneet; miksi kukaan haluaisi pelikavereitaan
kiusata? Kouluissa, joissa shakinparissa ovat kohdanneet mm. venäläiset, arabitaustaiset,
mustat ja intialaiset on tämä toiminta vetänyt erityisesti maahanmuuttajanuoria,
joiden vanhempien maissa peli on tunnetumpi kuin Suomessa.
Lasten ja nuorten ajattelun taitoihin panostaminen ja kulttuurisen kompetenssin nostaminen mm. shakkipelin muodossa on lopulta satsausta tulevaisuuteen, uusiin innovaatioihin ja kehitykseen. Yksilön kannalta kulttuurisen kompetenssin nousu puolestaan merkitsee vapaa- ajan mielekästä käyttöä, rikkaampaa elämää ja henkistä hyvinvointia.
Lasten ja nuorten ajattelun taitoihin panostaminen ja kulttuurisen kompetenssin nostaminen mm. shakkipelin muodossa on lopulta satsausta tulevaisuuteen, uusiin innovaatioihin ja kehitykseen. Yksilön kannalta kulttuurisen kompetenssin nousu puolestaan merkitsee vapaa- ajan mielekästä käyttöä, rikkaampaa elämää ja henkistä hyvinvointia.
Lähteet:
Kognitiiviset
taidot: Kaija Matilaisen luennot erityispedagokiikan kurssilla Kognitiiviset
prosessit (2000)
Michel Noir (2002)
"Le developpement des habilites cognitive de
l'enfant
par la pratique du jeu d'echec: Essai de modelisation d`une didactique du
transfert."
(Universite
de Lyon II, 2002)
NMI –bulletin 3/ 2009 (Miyake 2005), (Barkeley,1997;
Nigg2000; Willcut, Doule, Nigg,Faraone&Pennington, 2005)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti